Luin eilen loppuun Marian Keyesin Enkelit. Kirjan kuvittelin ennen lukemista olevan kevyttä, kevyttä hömppää. Kevyttä hömppää se olikin, mutta kuitenkin yllättävän vakava. Hukkasin muuten kamerani, siksi kuva on nyt tuollainen.

Kirjassa Maggie saa potkut töistä ja eroaa miehestään. Hän päättää lähteä ystävänsä luokse Los Angelesiin rentoutumaan. Rentoutuminen onnistuukin ja minulle jäi sellainen kuva, että Maggie löysi siellä itsensä. Hän viettää sinkkuelämää, auttaa ystäväänsä ja tutustuu kummallisiin ihmisiin.
Lopulta Maggien vanhemmat ja sisarukset tulevat kylään sekoittamaan lisää. Ja yllättäen paikalle ilmestyy myös hänen aviomiehensä.

Kirja olisi ollut parempi, jos epilogin olisi jättänyt lukematta, tai että se olisi jätetty kirjoittamatta. Siinä selitettiin kaikki ja ihmisillä oli kaikki parhainpäin. Omille kummastuksille ei jäänyt tilaa. Toisaalta kiva kerrankin lukea kirja, jonka jälkeen on hyvä fiilis ja joiden ihmisistä on helppo päästää irti. Kun tietää, että heillä kaikki on hyvin.
Pidin myös siitä, miten Maggien menneisyys oli kirjoitettu kirjaan mukaan. Kun kaikkea ei selitetty alussa heti.