Luin Jennifer Lauckin kirjan Siipirikko. Kirja on omaelämänkerrallinen teos.

1762375.jpg

Aina kun luen tällaisia kirjoja, siis jotka kertovat kirjailijan lapsuudesta ja nuoruudesta, mietin, että kuinka eri tavalla kirjailija, joka on kokenut sen, mitä kirjoittaa ja minä lukijana koen kirjan. Siipirikko esimerkiksi ei ollut mielestäni kovin kummoinenkaan luettava, mutta taas Lauck on varmasti kokenut lapsuutensa hyvinkin rankkana ja vaikeana.

Jennifer elää perheessä, missä on isä, äiti ja isoveli. Jennifer ja hänen äitinsä on hyvin läheisiä ja sitten äiti monien mutkien kautta päätyy ensin sairaalaan ja lopulta kuolee. Jenniferin isä koittaa hoitaa lapsia ja käydä töissä. Jenniferin elämä sujuukin pääsääntöisesti siihen asti ihan hyvin, kunnes isä rakastuu uuteen naiseen.

Perhe muuttaa tämän uuden naisen luokse ja Jennifer saa kokea olevansa isänsä lapsi. Sitten hänen isänsä kuitenkin kuolee ja Jennifer ja hänen veljensä jää isän uuden naisen huomaan. Nainen hoitaa heitä huonosti ja lähettää Jenniferin kodittomien kotiin asumaan.

Lopussa kuitenkin Jenniferin setä ja täti tulevat ja huomaavat tilanteen. Heidät adoptoidaan ja kaikki päätyy hyvin.

Kirjassa oli paljon kaikenlaisia eri puolia. Ihmeen vähälle mielestäni jäi se, että Jennifer oli adoptoitu ensimmäiseen perheeseenkin. Se vain sivuutettiin ja Jennifer ei sitä liioin enää pohtinut.

Kirja oli ihan ok, mutta enpä tule lukemaan sitä uudestaan ja tuskin vuoden päästä edes muistan koko kirjaa.