Ostin joskus viime kesänä kirjakaupan poistohyllystä Meg Rosoffin kirjan Poikkeustila.


Kirja oli kuvaus siitä, miltä tuntuisi, jos maailmansota syttyisi nyt. Lause kirjan takaa herättikin mielenkiinnon. "Tätä kirjaa ei lueta, se eletään." No mielestäni ihan näin mahtipontisesta kirjasta ei ollut kyse, muttei se hunokaan ollut.

Kirjassa on teinityttö, Daisy. Hän ei tule toimeen kotona, eikä varsinkaan isänsä kanssa. Daisy lopettaa syömisen ja hänet monen mutkan jälkeen lähetetään serkkujen luokse Englantiin. Kaikki menee ihan hyvin, kunnes Daisy huomaa olevansa rakastunut serkkuunsa Edmondiin. Yhdessä he elävät villin kesän.

Sitten kuitenkin, juuri silloin, kun Daisyn täti on ulkomailla, syttyy sota. Aluksi se ei kosketa Englannissa olevaa maatilaa kuinkaan. Daisy ja serkut koittavat tulla keskenään toimeen. Kuitenkin heidät lopulta huomataan ja heidän maatilansa otetaan armeijan haltuun. Samalla Daisy ja Edmond erotetaan ja heidät evakuoidaan muiden serkkujen kanssa.

Kirjassa Daisy ja hänen pienempi serkkunsa koittaa päästä takaisin Edmondin ja muiden serkkujen luokse. Se ei vaan ole niin helppoa, kuin he ajattelevat. Lopulta heidän kuitenkin onnistuu karata ja päästä sinne, missä luulevat muiden olevan.

Kuitenkin, siitä alkaa vain uudet murheet ja he eivät kohtaa. Daisyin lähetetään takaisin isänsä luokse, josta hän palaa serkkujensa luokse vasta monen vuoden päästä. Edmond ei ole entisensä, häneen sota on jättänyt pahat jäljet. Ehkä siksi, että Edmond oli kaikista serkuista herkin ja hän pystyi kuulemaan asioita, joita ei edes sanottu.

Kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Kuitenkaan en usko, että maailmansota olisi ihan sellaista, mitä kirjassa kuvataan. Luulen, että tekniikka ja ajat ovat muuttuneet sen verran, että sodankäynnin luonnekin olisi muuttunut maissa, jossa sotaa ei käydä parhaillaan, tai ole edes käyty pitkiin aikoihin.

Tarina muuten oli ihastuttava, herkkä ja ihana kuvaus tunteista ja siitä, mihin kaikkeen ihminen pystyy, kun haluaa.