Huomenna menen käymään koululla pitkästä aikaa ja vapautan sinne pari kirjaakin samalla. Toinen on Leila Uosukaisen Metsälammet ja toinen Kata Kärkkäisen Minä ja morrison.

Tuosta Uosukaisen kirjata en juurikaan pitänyt. Kirja kertoi hippitytön ja uskovaisen pojan kohtaamisesta. Se oli jotenkin todella naivi. Kuva uskovaisen pojan ajatuksista ei ollut kovinkaan syvä ja kirjan kuvaamaa hippityttöä ei kyllä helpolla löydä tästä maasta. Voisin kuvitella, että kirja olisi mielenkiintoista luettavaa jollekin nuorelle, joka on kiinnostunut eri uskonnoista ja ihmisistä, muttei omaa vielä juurikaan tietoa heidän tavoistaan.

Kata Kärkkäisen kirjalta odotin paljon enemmän. Ainakin kun olin elokuvan nähnyt. Kirja on mielestäni niitä harvoja, jotka toimii elokuvana paremmin, kuin kirjana. Olihan se ihan luettava, mutta ei tehnyt kyllä vaikutusta.