Luin tuossa aikoja sitten jo Kerttu Aitolan kirjan Lisempää laiffia.
Kirja oli kyllä taas näitä todella raivostuttavia nuortenkirjoja. Otin sen joskus puolipakolla miitistä mukaan ja tähän asti se oli lojunut lukupinossa. Sain kuitenkin luettua, siihen olen ihan tyytyväinen.
Kirjassa on tyttö, Hannele, joka on päättänyt lukion. Hän ei tiedä, mitä tehdä ja koko kirja onkin Hannelen pohdintaa siitä, mitä tekisi ja mitä ei. Hän toki käy baareissa ja tutustuu ihmeellisiin poikiin, mutta ei sen enempää.
Kirja oli kirjoitettu puhekielellä ja se ei oikein toiminut niin. Kun oli yritetty sekoittaa vähän kaikkia sanoja. Tuskin kukaan helsinkiläinen nuori puhuu, kuten kirjan henkilö, eikä varmasti kukaan muukaan.
Kirjassa ainut hyvä oli aihe. Varmasti moni nuori joutuu miettimään paljon, mitä tekee lukion tai peruskoulun jälkeen. Kirja oli kuvauksena hyvä siitä kaaoksesta, minkä monet joutuvat käymään, mutta se vaan ei muuten mielestäni toiminut.
Kirja oli kyllä taas näitä todella raivostuttavia nuortenkirjoja. Otin sen joskus puolipakolla miitistä mukaan ja tähän asti se oli lojunut lukupinossa. Sain kuitenkin luettua, siihen olen ihan tyytyväinen.
Kirjassa on tyttö, Hannele, joka on päättänyt lukion. Hän ei tiedä, mitä tehdä ja koko kirja onkin Hannelen pohdintaa siitä, mitä tekisi ja mitä ei. Hän toki käy baareissa ja tutustuu ihmeellisiin poikiin, mutta ei sen enempää.
Kirja oli kirjoitettu puhekielellä ja se ei oikein toiminut niin. Kun oli yritetty sekoittaa vähän kaikkia sanoja. Tuskin kukaan helsinkiläinen nuori puhuu, kuten kirjan henkilö, eikä varmasti kukaan muukaan.
Kirjassa ainut hyvä oli aihe. Varmasti moni nuori joutuu miettimään paljon, mitä tekee lukion tai peruskoulun jälkeen. Kirja oli kuvauksena hyvä siitä kaaoksesta, minkä monet joutuvat käymään, mutta se vaan ei muuten mielestäni toiminut.
Kommentit