Sain Barbara Wisonin kirjan Syrjäkadun siskot käsiini hetki sitten. Kirjan luin aika nopeasti. Se oli sellainen kirja, mihin jäi kiinni ja mitä piti vain lukea ja lukea.

Kirjassa on Pam, joka ottaa kaksi liftaria kyytiinsä. Molemmat ovat teinityttöjä ja toinen heistä on pahoin haavoittunut. Tyttö lopulta kuoleekin myöhemmin sairaalassa. Pam ei voi unohtaa asiaa, vaan ryhtyy itse tutkimaan tytön kuolemaan johtaineita syitä.

Tutkimuksissaan Pam sitten törmää toinen toistaan kamalimpiin asioihin. Huumeisiin, prostituutioon, insestiin ja väkivaltaan. Lopulta kuitenkin kaiken jälkeen Pam saa selville, mikä tyttöjen tilanne oikein on.

Kirja ei niinkään ollut erityisen hyvä dekkari. Juonenkäänteet eivät olleet mitenkään erityisen jännittäviä, saati sitten tapahtumat kirjassa.

Kuitenkin kirjaa oli ihana lukea sen sisältämien pohdintojen takia. Kirjassa käsiteltiin paljon lesboutta ihan tavallisten ihmisten näkökulmasta. Valitettavan usein on niin, että jos jossakin kirjassa on hahmona seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva henkilä, niin se on kirjassa jotenkin kummallinen. Tässä kirjassa sellaista ongelmaa ei ollut.

Toinen puheenaihe, jota käsiteltiin paljon oli prostituutio. Siitä puhuttiin monesta eri näkökulmasta ja mielestäni hyvin. Kirjassa käsiteltiin myös paljon sitä, mitä voi käydä, jos joku haluaakin siitä maailmasta pois. Kuinka se voi olla ylitsepääsemättöman vaikeaa tai kuinka kaikki eivät sitä välttämättä edes halua.

Kirja kannattaa kyllä lukea, jos se kohalle sattuu. Siinä oli paljon oikein hyviä ajatuksia ihmisistä ja maailmasta yleensäkin.