Luin Anna-Leena Härkösen kirjan Heikosti positiivinen. Olen pitänyt aiemmin lukemistani Härkösen kirjoita, ja pidin kyllä tästäkin.
Kirjassa Anna-Leena kertoo omasta kokemuksestaan raskauden aikana. Siitä, mikä alkoi silloin, kun hän huomasi haluavansa lasta, siihen, että kaikki vihdoin onnistuu ja maailma näyttää vähän paremmalle paikalle.
Tällaista kirjaa on todella paha arvostella. En minä ainakaan siihen edes pysty. Kirja oli todella koskettava ja, ainakin minä, ryhdyin kirjan kautta miettimään raskausasioita. Aihe ei sillä tavalla ole minulle ajankohtainen, mutta kyllä se vain sai miettimään, että mitä jos raskaus ei itselle ole ollenkaan helppoa ja ihana aikaa? Jos en löydäkään sitä äitiä itsestäni.
Samalla kirja pisti miettimään sitä, että miten ne äidit, joilla ei ole lähipiiriä selviävät silloin, kun kaikki ei menekään hyvin? Kuinka he oikein jaksavat tai jaksavatko he edes?
Kirja herätti minussa todella paljon ajatuksia, joista osansa kyllä sai mieskin.
Kirjassa Anna-Leena kertoo omasta kokemuksestaan raskauden aikana. Siitä, mikä alkoi silloin, kun hän huomasi haluavansa lasta, siihen, että kaikki vihdoin onnistuu ja maailma näyttää vähän paremmalle paikalle.
Tällaista kirjaa on todella paha arvostella. En minä ainakaan siihen edes pysty. Kirja oli todella koskettava ja, ainakin minä, ryhdyin kirjan kautta miettimään raskausasioita. Aihe ei sillä tavalla ole minulle ajankohtainen, mutta kyllä se vain sai miettimään, että mitä jos raskaus ei itselle ole ollenkaan helppoa ja ihana aikaa? Jos en löydäkään sitä äitiä itsestäni.
Samalla kirja pisti miettimään sitä, että miten ne äidit, joilla ei ole lähipiiriä selviävät silloin, kun kaikki ei menekään hyvin? Kuinka he oikein jaksavat tai jaksavatko he edes?
Kirja herätti minussa todella paljon ajatuksia, joista osansa kyllä sai mieskin.
Kommentit