Luin Josefine Adolfssonin kirjan Ketä kiinnostaa?


Kirjassa on kaksi tyttöä, Anna ja Moa. He käyttävät kaikkea lääkkeistä huumeisiin. He matkustelevat ja tapaavat mitä ihmeellisimpiä nuoria. Kummankaan vanhemmat eivät välitä, eivätkä huomaa tyttöjen ongelmia. Lopulta Moa hakee apua, mutta sen saaminen ei olekaan niin helppoa. Hän saa ajan puolen vuoden päähän ja siihen asi pitää vain pärjätä. Lopulta hänelle sanotaan, että miksei ole hakenut apua aiemmin? Moa tuntee vihaa vähän kaikkia kohtaan. Vanhempiaan, joita ei kiinnostanut, veljeään, joka ei tehnyt mitään ja ystäviään.

Kirja kritisoi aika vahvasti hyvinvointivaltiota. Tässä tapauksessa Ruotsia. Kirja olisi kyllä voinut sijoittua myös Suomeen, ei olisi tarvinnut, kuin pari paikannimeä vaihtaa. Kirjassa käy hyvin ilmi, kuinka nuoret saavat hyvin helposti käsiinsä aineita ja sitä, kun itse haluaa hoitoon, niin se ei olekaan enää mahdollista. Ei niillä resursseilla, joita on käytössä ja hoito ei ole tarpeeksi intensiivistä ja sinne ei pääse nopeasti.

Toisaalta kirja myös on ihana tarina ystävyydestä. Siitä kuinka se voittaa kaiken ja kuinka siitä saa voimaa jatkaa.

Kerrankin satuin lukemaan nuortenkirjan, joka on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Josta puuttu se paasaus ja opetus.