Tartuin härkää sarvista ja luin Tanuja Desai Hidierin kirjan Sopivasti sekaisin. Kirja on 570sivuinen ja melkein 10senttiä paksu. Luin sen nyt, kun eräs toinen crossaaja voitti kirjan arvonnasta.


Ensinnäkin olen todella onnellinen, että päätin tarttua tähän kirjaan. Se oli erittäin hyvää lukemista ja lisäksi nopealuluinen, vaikka olikin tuollainen tiiliskivi ulkomuodoltaan.

Kirja on siis nuorten kirja, johon on ihanasti sekoitettu intialaisuutta. En varmaan muuten olisi kirjasta yhtään innoissani, jos se olisi kertonut kahdesta amerikkalaisnuoresta.

Kirjassa on Dimble, intialaisesta perheestä oleva nuori nainen. Hänen vanhempansa ovat erittäin intialasia, kun taas Dimble ei tiedä, mikä hän oikeastaan on. Intialainen, vai amerikkalainen. Dimblellä on tietenkin periamerikkalainen ystävä, joka säihkyy ja hurmaa kaikki. Yhessä he ovat kuitenkin superkaksoset.

Kirjassa käy niin, että he molemmat ihastuvat intialaiseen poikaan. Pojasta ei kukaan ota oikein selvää ja lopulta käy niin, että hän onkin ihastunut Dimbleen.

Kirjan tarina on aika tavallinen teiniromaanitarina. Kaunis ja sädehtivä tyttö ei saakaan sitä, kenet haluaa, vaan rakatuneet ovat syrjäänvetäytyvä, ei niin kaunis tyttö ja kaikkien ihailema poika. Kuitenkin intialaisuus tuo kirjaan oman mausteensa, kuten jo sanoin. Kirjassa myös käsitellään aika paljon kaikkia muita asioita mielenkiintoisesti. Samaa sukupuolta olevien suhteita, identiteetin etsimistä, ystävyyttä ilman samaa kieltä, sekä intohimoa johonkin itselleen tärkeään asiaan. Tässä tapauksessa Dimblen valokuvaukseen.

Suosittelen todella kirjaa kaikille. Se on nopealukuinen, mutta kuitenkin tarpeeksi vakava ja ihastuttava, mutta kuitenkin vähän surullinen.