Luin vähän aikaa sitten kesäpäiviltä nappaamani Torey Haydenin kirjan Tiikerin lapsi. Olen lukenut Haydenin jonkin kirjan aiemminkin ja pidin siitä. Nyt en vain muista yhtään, mikä kirjan nimi oli. En tiedä olisinko lukenut näitä kirjoja yhtään ilman bookcrossingia, koska ajatus siitä, että kirjat kertovat häiriintynestä lapsista ei houkuta. Nyt yhden tai oikeastaan kahden luettuani haluan lukea kaikki kirjat jossain vaiheessa.


Tiikerin lapsi kertoo Sheilasta, joka tulee Haydenin erityisluokalle. Hän on villi, raivoisa, osuu aina arimpaan paikkaan, eikä välitä mistään. Ensin tietenkään mistään ei tule mitään ja Haydenkin kokeilee uusia keinoja ja joutuu sen eteen etteivät ne toimi. Sheila on niin ihmeellinen. Äkkiä kuitenkin huomataan se, että Sheila on poikkeuksellisen lahjakas lapsi.

Koulu loppuu ja Sheila vaihtaa luokkaa. Sinä aikana Hayden muuttaa ja he eivät ole enää juurikaan tekemisissä. Hayden päättää kirjoittaa kirjan Sheilasta ja tekeekin sen. Se on Tiikerin lapsen ensimmäinen osa.

Lopulta teini-ikäinen Sheila ja Hayden kohtaavat ja koittavat tutustua uudelleen. Siitä kertoo kirjan loppuosa, joka on aika erilainen, kun ensimmäinen, mutta hyvä sekin.

Kun luin kirjaa, niin ensimmäisestä osasta pidin paljon. Sitten kun luin toista osaa, niin siinä Hayden oli jotenkin paljon enemmän tavallisen ihmisen tuntuinen. Johtuiko se siitä, että Sheila oli antanut kritiikkiä vai mistä, en tiedä. Kuitenkin minulle oli suuri ihmetys se, että Hayden oli vähän päälle 20vuotias kirjassa. Siis hän piti sen ikäisenä häiriintyneiden lasten erityisluokkaa. Tuskin Suomessa se olisi ollut mahdollista. Ihan jo senkin takia, ettei koulutusta kerkeä saamaan siihen ikään mennessä. Ikäasia herätti kyllä minussa aika paljon ihmetystä.

Kirja oli tosiaan siis mielenkiintoinen. Minulla odottaa Haydenin toinen kirja, Häkkipoika, lukemista ja luulen, että tartun siihen aika pian.