Kaikenkarvaiset ystäväni kertoi siitä, kuinka vastavalmistunut James aloittaa työnsä maalaiseläinlääkärinä. Hänen on vaikeaa ansaita maatilojen isäntien luottamus ja toisaalta monissa sairastapauksissa hänen on vain keksittävä joku keino, millä koittaa parantaa eläin.

Luojanluomat ystäväni jatkuu oikeastaan siitä, mihin edellinen kirja jäi ja loppuu siihen, kun James lähtee sotaan.

Kirjat on aivan uskomattomia. Niitä lukiessa tulee hyvälle mielelle. Kirjat ihastuttaa ja naurattaa ja jopa ällöttävät kohdat James on osannut kertoa niin, että niille on vain pakko nauraa. Vai mitä mieltä olette, kun lehmän pötsi leikataan auki ja kaikki kertaalleen syöty vihreä mönjä suihkuaa ulos kovalla paineella?

Kirjoissa on mielestäni myös erittäin kiehtovaa ajankuvaus. Herriot kirjoittaa siitä, miten hoitaa joitakin tapauksia ja siitä, miten ne myöhemmin hoidetaan, kun keinot ovat lisääntyneet. Toisaalta taas yhtä kiehtovaa on maisemat ja se arki, minkä keskellä Herriot elää.

Ja, tottakai, ihmissuhteillakin on suuri merkitys kirjassa. Ensin oli hauskaa seurata Jamesin, hänen työnatajansa ja muun kotiväen suhteiden kehittymistä ja sitten Helenin ja Jamesin.

Suosittelen näitä kirjoja erittäin paljon ihan kaikille. Ne saa niin hyvälle mielelle, ettei mikään pitkään aikaan.