Olen ollut muutaman päivän kuumeessa ja parasta ajanvietettä on ollut kirjat. Onneksi ennen sairastumista olin aloittanut juuri Ron McLartyn kirjan Polkupyörällä ajamisen taito. Kirja on hyvää luettavaa kipeänä, lyhyitä lukuja, ei vaikeita juonenkäänteitä, mutta kuitenkin tarpeeksi tapahtumia, että pysyy hereillä.

1063985.jpg

Kirjassa Smithyn vanhemmat kuolevat auto-onnettomuudessa. Smithy on päälle 40vuotias lihava mies. Hän löytää kirjeen, joka on osoitettu hänen isälleen ja vanhan polkupyöränsä. Siitä alkaa Smithyn retki jonnekin. Hän ei tiedä, mihin on menossa tai mitä etsimässä, kunhan polkee pyörällään.
Mukaan sekoittuu vielä hänen kuollut siskonsa, jonka Smithy näkee toisinaan ja jonka ruumiin luokse matka päättyy. Sekä naapurin aikuiseksi kasvanut tyttö, joka on rakastunut Smithyyn.

Kirja oli tosiaan mainiota luettavaa kipeänä. Lyhyitä lukuja, eikä tarvinnut miettiä oikein mitään lukemisen aikana. Pysyi hyvin kirjassa mukana. Tarinakin oli toisaalta mielenkiintoinen, mutta ehkä se kuitenkin oli liian keksityn oloinen minun makuun. Kirjassa en oikein samaistunut kehenkään. Kipeänä kelpo luettavaa. Niin ja kaikki pisteet kirjan ihastuttavalle kannelle.