"Rakkaimmalleen ei voi luvata rikosta. Ja juuri rakkaimmalleen lupaa kaiken. Senkin mikä yrittää lain. Juuri rakkaimmalleen jos kenellekään."

Luin Riikka Pulkkisen kirjan Raja. Lainaus on juurikin samasta kirjasta. Kirja oli kirjoitettu niin, että kuvattiin aina yhden henkilön ajatuksia ja sitten toisen. Oli kiehtovaa lukea, kuinka henkilöt ja heidän elämänsä lopulta sekoittuivat toisiinsa.


Kirjassa on Anja ja hänen miehensä, joka sairastaa Alzhaimerin tautia. Anja on luvannut tappaa miehensä sitten, kun tämä ei muista enää mitään. Kiinnostavia ovat myös Anjan muistot ajalta, jolloin mies vielä asui kotona ja muisti.
Sitten on tyttö Mari, joka raskastuu opettajaansa. Mari on joissain kohdin niin naivi.
Ja hänen opettajansa Julian. Julian on kiinnostava hahmo. Hänen vaimollaan on kauhean ohut rooli kirjassa, varmankin tarkoituksella.
Ja sitten kirjassa on myös Julianin lapsi Anni. Kiinnostavaa on juurikin se, että Annin näkökulma on otettu mukaan. Minua vaan häiritsee siinä se, että ei lapsi pysty sellaiseen pohdintaan. Kiinnostavaa on kuitenkin se, kuinka lapsi voi olla aikuisilta niin näkymätön ja kuinka lapset huomaavat monet asiat.

Hmm. Kiinnostava kirja kaikenkaikkiaan. Jotain olisin toivonut kuitenkin lisää. Tai jotain pois. Ehkä tunne johtuu Annista. Joka oli siis liian mietitty.