Luin hetki sitten Majgull Axelssonin kirjan Huhtikuun noita. Olen lukenut kirjan joskus aiemminkin, mutta kun näin tämän miitissä päätin tarttua siihen ja lukea uudelleen.

Ensimmäisellä kerralla kirjaa lukieassani en muista siitä muuta kuin, että kirja oli jotenkin outo ja siinä oli ihmisiä, jotka menivät sekaisin. Outo se oli edelleen, mutta nyt oli varmaan otollisempi hetki lukea sitä, silä ihmiset eivät enää menneet sekaisin ja pidin henkilöistä.

Kirja kertoo Desireestä, joka makaa sairaalassa. Hän on liikuntakyvytön, eikä pysty puhumaan. Hänellä kuitenkin on kyky ottaa haltuunsa ihmiset tai eläimet ja matkata heissä.

Desiree ei ole valmis kuolemaan, ennenkuin on saanut selville kuka kasvattisiskoista vei hänen elämänsä. Kasvattisiskot eivät tiedä Desireen olemassaolosta. Niinpä Desiree sekoittaa heidän kaikkien elämänsä ja saa heidät muistamaan lapsuudestaan ja nuoruudestaan asioita, jotka siskot haluaisivat unohtaa.

Oman lisänsä kirjaan tuo vielä sairaalan henkilökunta ja Desireen välit heihin.

Kirja oli todella mielenkiintoista luettavaa. Ajatukset eivät liikkuneet missään muualla, kuin kirjassa. Ehkä osittain siihen vaikutti sekin, että muistin kirjasta jotain, mutten tarpeeksi. Kiinnosti kovasti, että mitä tässä sitten oikein kävikään.

Kirjan loppu oli kyllä jotenkin liian helppo. Olisin toivonut vähemmän loppuunkirjoitettua ja ehkä jonkin toisenlaisen ratkaisun. Muuten kyllä oikein hyvä ja kiinnostava kirja.