Lukaisin Inka Nousiaisen Kivienkelin. Se on siis nuorten kirja, luullakseni.


Kirjassa on Tiku ja Sini, jotka ovat ystäviä. Kummallakin on eritavoin rikkinäinen perhe. Tikun isäpuoli käyttää häntä hyväkseen ja Sinin kotona ei puhuta mitään. Ja tytöt koittaa selvitä.

Ensinnäkin kirjaa lukiessa ei oikeastaan alusta loppuun päädytty mihinkään. Juuri mitään ei tapahtunut ja Tikunkin tilanne parani isäpuolen osalta vain niin, että hän päätti itse lähteä. Ja sitten Tiku olikin jo laihuutensa ja masentuneisuuden takia sairaalassa. Sinin perheessä taas ei tapahtunut oikeastaan sitäkään vähää. Sini sai sentään nähdä valokuvan kuolleesta siskostaan.

Harvinaisen ärsyttävää kirjassa oli se, että asioista ei tosiaan kirjoitettu suoraan. Esimerkiksi Tikun asiat olivat niin peitelty, että piti ensin vähän miettiä, mistä mahtaisi olla kyse.

Ja tyttöjen välillä ei mielestäni ollut kovinkaan kummoista ystävyyttä, vaikka käsittääkseni se olisi pitänyt olla kirjan kantava teema. Tytöt näkvät joskus ja Sini ehkä ajatteli Tikua enemmän, mutta Tiku oli Sinin ystävä vain silloin, kun hänelle itselleen se sopi.

Tämä oli kirja, jonka suhteen oli mielestäni ihan sama, lukiko sen vai ei. Lähtee nyt Pikku-kissalle takaisin.