Lukaisin tuon Kajsa Ingemarssonin kirjan Keltaisten sitruunoiden ravintola. Sain sen viime viikolla postissa, kuvan voi käydä vilkaisemassa täältä.
Kirja kertoo Agnesista, joka työskentelee hovimestarina kuuluisassa ravintolassa. Hänen pomonsa kuitenkin ahdistelee häntä ja Agnes eroaa. Samoihin aikoihin Agnesin poikaystävä jättää hänet. Agnes törmää entiseen työkaveriinsa, joka on perustamassa ravintolaa ja pyytää häntä töihin kyseiseen ravintolaan. Agnes hetken mietittyään meneekin Kallen ravintolaan töihin.
Uuden ravintolan kanssa kaikki on epävarmaa. Agnes kuitenkin hoitaa ravintolaa, kuin omaansa. Siellä vipinää auheuttaa huhu siitä, että kuuluisa ruokakriitikko aikoo tehdä jutun lehteen ravintolasta.
Kirjassa myös Agnesin äiti kuolee ja isä jää ihan yksin. Samoin vielä poikaystävä palaa takaisin ja naapuri kuuntelee kamalaa musiikkia. Ja paras kaveri juo liikaa.
Kirjassa siis oli paljon eri asioita, joihin olisi voinut tarttua, muttei mitään käsitelty oikein kunnolla. Se tekikin kirjasta erityisen helppolukuisen ja kevyen. Ehkä kirjan tarkoitus olikin olla sitä, vaikken ymmärrä, miksi niin monia eri juttuja sitten piti ottaa mukaan. Olisiko vaikka Agnesin vanhemmat voitu jättää vähän vähemmälle huomiolle ilman mitään kriisejä ja olisiko se sitten vaikuttanut juttuun mitenkään?
Ärsyttävää oli se, että kirjassa kokit joivat aina työaikanakin. Tai annettiin se kuva, että he juovat. Tuskin se siinä mittakaavassa on Ruotsissakaan mahdollista, mitä kirjan mukaan on. Ainakaan yhtään menestyvimmissä ravintoloissa.
Myös naapuri oli kirjoitettu ennalta-arvattavasti. Varmasti kaikki arvasivat, että hän on se kuuluisa ruokakriitikko ja vielä ihastunut Agnesiin. Kuitenkin pidin kirjasta. Olisin pitänyt vain vielä enemmän, jos se olisi mennyt vähän syvemmälle. Nyt se oli vain helppolukuinen, kiva kirja.
Kirja kertoo Agnesista, joka työskentelee hovimestarina kuuluisassa ravintolassa. Hänen pomonsa kuitenkin ahdistelee häntä ja Agnes eroaa. Samoihin aikoihin Agnesin poikaystävä jättää hänet. Agnes törmää entiseen työkaveriinsa, joka on perustamassa ravintolaa ja pyytää häntä töihin kyseiseen ravintolaan. Agnes hetken mietittyään meneekin Kallen ravintolaan töihin.
Uuden ravintolan kanssa kaikki on epävarmaa. Agnes kuitenkin hoitaa ravintolaa, kuin omaansa. Siellä vipinää auheuttaa huhu siitä, että kuuluisa ruokakriitikko aikoo tehdä jutun lehteen ravintolasta.
Kirjassa myös Agnesin äiti kuolee ja isä jää ihan yksin. Samoin vielä poikaystävä palaa takaisin ja naapuri kuuntelee kamalaa musiikkia. Ja paras kaveri juo liikaa.
Kirjassa siis oli paljon eri asioita, joihin olisi voinut tarttua, muttei mitään käsitelty oikein kunnolla. Se tekikin kirjasta erityisen helppolukuisen ja kevyen. Ehkä kirjan tarkoitus olikin olla sitä, vaikken ymmärrä, miksi niin monia eri juttuja sitten piti ottaa mukaan. Olisiko vaikka Agnesin vanhemmat voitu jättää vähän vähemmälle huomiolle ilman mitään kriisejä ja olisiko se sitten vaikuttanut juttuun mitenkään?
Ärsyttävää oli se, että kirjassa kokit joivat aina työaikanakin. Tai annettiin se kuva, että he juovat. Tuskin se siinä mittakaavassa on Ruotsissakaan mahdollista, mitä kirjan mukaan on. Ainakaan yhtään menestyvimmissä ravintoloissa.
Myös naapuri oli kirjoitettu ennalta-arvattavasti. Varmasti kaikki arvasivat, että hän on se kuuluisa ruokakriitikko ja vielä ihastunut Agnesiin. Kuitenkin pidin kirjasta. Olisin pitänyt vain vielä enemmän, jos se olisi mennyt vähän syvemmälle. Nyt se oli vain helppolukuinen, kiva kirja.
Kommentit