Uusia kirjoja. Taas. Tiedän, etten saisi kotiin kantaa tällä hetkellä enää yhtään uutta kirjaa. Hyllyt ja laatikkokin pursuilee kirjoja. Ja postinkantaja tuo niitä lisää.
Jokatapauksessa, kävin kirjaston kirjojen kierrätyshyllyllä. Vein yhden ja otin kolme. Voi minua. Olin jo lähdössä vain kahden kirjan kanssa, kunnes näin James Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni ja oli se pakko vielä ottaa mukaan. Ei sentään luettavaksi, vaan tuunattavaksi tällä kertaa. Ne kaksi muuta olivat John Galsworthyn Punainen huvila ja Joy Adamsonin Perheeseemme kuuluu leijona. Tuon punaisen huvilan otin myös vain tuunattavaksi, mutta leijonakirjan aion lukea.
Jokatapauksessa, kävin kirjaston kirjojen kierrätyshyllyllä. Vein yhden ja otin kolme. Voi minua. Olin jo lähdössä vain kahden kirjan kanssa, kunnes näin James Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni ja oli se pakko vielä ottaa mukaan. Ei sentään luettavaksi, vaan tuunattavaksi tällä kertaa. Ne kaksi muuta olivat John Galsworthyn Punainen huvila ja Joy Adamsonin Perheeseemme kuuluu leijona. Tuon punaisen huvilan otin myös vain tuunattavaksi, mutta leijonakirjan aion lukea.
Ja sitten käväisin myös kirpparilla. Voi voi. Sieltä selvisin pois kahden kirjan kanssa. Kirjat olivat Russell Hobanin Hiiri ja hänen lapsensa ja Henning Mankellin Valkoinen naarasleijona. Hiirikirjan ostin, kun kuva oli niin hellyyttävä. Eikä se edes maksanut mitään.
Kommentit