Sain jonkin aikaa sitten päätökseen Khaled Hosseinin kirjan Tuhat loistavaa aurinkoa. Kirja tuli joskus minulle vahingossa kirjakerhosta ja olin oikein tyytyväinen, että unohdin perua sen. Kirja olikin sellainen, minkä halusin lukea.


Kirja kertoo kahdesta naisesta Afganistanissa. Vanhemmasta Mariamista, joka joutuu naimisiin itseään paljon vanhemman miehen kanssa. Mariam koittaa kestää elämää ja miestään. Mies ei anna Mariamin kulkea ulkona ja kun hän ei pysty saamaan lapsia Mariam ei ole miehelle enää mitään.

Sekä sitten Lailasta, joka on Mariamia paljon nuorempi. Hän uskoo elämän olevan hauskaa ja hyvää, kunnes riehuvat taistelut pakottavat hänet ja naapuruston kotoaan pois ja hänestä tulee Mariamin miehelle toinen vaimo.

Naiset ystävystyvät ja kirjassa ystävyys voittaa kaiken. Samoin rakkaus.

Minusta koko kirja oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen. Kirjaa lukiessa oli ilo huomata, että vaikka naisia alistettaisiin parikymmentä vuotta, niin he silti kaivavat tarpeen tullen jostain sen rohkeuden ja taistelutahdon, jolla pärjäävät. Samoin oli ihanaa lukea siitä, kuinka Laila lopulta löytää sen oikean rakkauden, vaikka luuli sen jo menettäneensä. Ja kuinka kaikki voi silti kääntyä hyväksi.

Kun olin lukenut kirjan, niin mietin sitäkn, miten hyvin mies osaakaan kirjoittaa tällaisesta. Luultavasti kirja on miehen kirjoittamana vielä parempi, kuin jos sen olisi kirjoittanut nainen. Suosittelen erittäin lämpimästi tätä kirjaa ihan kaikille.