Ostin kirpputorilta Frank McCounrtin kirjan Amerikan ihmemaassa. Hassua muuten, että viimeksi, kun kävin kirpparilla, niin törmäsin tähän samaan kirjaan, mutta englanninkielisenä. Kirjassa oli jopa ihan samanlainen kansikuva. Harvinaista.

Kirja kertoo Frankista, joka on asunut lapsuutensa köyhänä Irlannissa. Kirjassa hän muuttaa New yorkiin ja saa töitä ravintolassa siivoojana. Sieltä Frank lähtee vasta, kun hän pestautuu armeijaan ja eteneekin siellä ihan mukavasti. Hän on koirien kouluttajana, kunnes hänet ylennetään kirjuriksi. Armeijassa Frank myös saa päähänsä alkaa opiskelemaan, vaikkei hän Irlannissa ole käynyt mitään kouluja.

Armeijan jälkeen Frank kovan työn tuloksena pääsee ensin yliopistoon ja valmistuukin sieltä opettajaksi. Opiskeluaika on kovaa, kun Frankin pitää tehdä kokoajan töitä elääkseen ja opiskella vielä sen lisäksi.

Luokanopettajana Frank menestyy kohtalaisesti, vaikka arki onkin aivan jotain muuta, mitä hän ajatteli.

Kirja oli mainio luettava. Se oli hauska ja samalla vakava. Mietin kirjan luettuani, kuinka paljon helpommalla ihmiset vain nykyään pääsevät. Jos haluaa opiskella se on mahdollista ilman, että tarvitsee tehdä töitä kokoajan. Työpaikat on turvattuja, tai ainakaan meno ei ole ihan samanlaista, kuin kirjassa.

Kirja myös innosti ainakin minua, sillä kouluja käymätön Frank on kirjan lopussa opettaja, jolla menee taloudellisestikin ihan hyvin. Kirja kertoo siis siitä, kuinka kovalla työllä voi päästä pitkälle.

Toisinaan kirja oli vähän uuvuttava. Silloin kun siinä kuvailtiin kauhean yksitoikkoisesti ja pitkästi jotain asiaa, niin olisin toivonut, että sen olisi voinut ohittaa vähän nopeammin. Ja kirja kuitenkin oli tyyliltään hyvin pitkälle samanlainen. Toiset kohdat vain uuvutti ja toiset ei.