Sain aamulla päätökseen Cecelia Ahernin kirjan P.S. Rakastan sinua, joka oli yksi kirja minun toivelistaltani ja sain sen yllätyksenä postissa.
Olen ehdottomasti tällaisten kirjojen lukija. Ne saavat minut hyvälle tuulelle. Tässä kirjassa tarina kylläkin oli aika surullinen ja useammin kuin kerran kyynelehdin kirjan kanssa.
Kirjassa Hollyn mies Gerry on juuri kuollut aivokasvaimeen. Holly ei oikein pysty jatkamaan elämäänsä, vaan muistelee vain kaikkia hyviä hetkiä Gerryn kanssa ja koittaa säilyttää muistoja hänestä. Gerry on kuitenkin valmistanut Hollylle yllätyksen, jonka on jättänyt tämän vanhempien luokse. Gerry on kirjoittanut jokaiselle kuukaudelle kirjeen Hollylle, jossa on jokin tehtävä. Hollyn pitää esimerkiksi ostaa yöpöydälle lamppu ja lähteä lomalle ystäviensä kanssa.
Holly toteuttaa näitä tehtäviä ja koittaa selvitä elämästään muuten. Lopulta hän oivaltaa, että on aika ruveta päättäämään elämästään itse ja että Gerryn kirjeet loppuvat viimein kuitenkin.
Kirja kuvaa mielestäni erittäin hyvin sitä, mille tuntuu, kun on menettänyt jonkun läheisen ja luulee, ettei kukaan toinen muista kyseistä ihmistä tai välitä enää. Ja kuinka vaikeaa elämän jatkaminen voi oikeasti olla. Kirjassa kuvattiin myös oikein osuvasti sitä, mille tuntuu mennä vaikkapa juhliin, missä on ensin tottunut käymään puolisonsa kanssa. Tai mille tuntuu olla baarissa, kun kaikki ystävät ovat pariskuntia.
Kirjassa mielestäni ärsyttävää oli se, että Holly kikatti joka kohdassa. Miksi ei voinut vaikka nauraa, vaan piti aina kikattaa?! Se sai ärsytyksen kasvamaan aina. Muuten kirja oli kyllä oikein hyvä ja kuitenkin kevyt luettava, vaikka tarina olikin aika synkkä.
Olen ehdottomasti tällaisten kirjojen lukija. Ne saavat minut hyvälle tuulelle. Tässä kirjassa tarina kylläkin oli aika surullinen ja useammin kuin kerran kyynelehdin kirjan kanssa.
Kirjassa Hollyn mies Gerry on juuri kuollut aivokasvaimeen. Holly ei oikein pysty jatkamaan elämäänsä, vaan muistelee vain kaikkia hyviä hetkiä Gerryn kanssa ja koittaa säilyttää muistoja hänestä. Gerry on kuitenkin valmistanut Hollylle yllätyksen, jonka on jättänyt tämän vanhempien luokse. Gerry on kirjoittanut jokaiselle kuukaudelle kirjeen Hollylle, jossa on jokin tehtävä. Hollyn pitää esimerkiksi ostaa yöpöydälle lamppu ja lähteä lomalle ystäviensä kanssa.
Holly toteuttaa näitä tehtäviä ja koittaa selvitä elämästään muuten. Lopulta hän oivaltaa, että on aika ruveta päättäämään elämästään itse ja että Gerryn kirjeet loppuvat viimein kuitenkin.
Kirja kuvaa mielestäni erittäin hyvin sitä, mille tuntuu, kun on menettänyt jonkun läheisen ja luulee, ettei kukaan toinen muista kyseistä ihmistä tai välitä enää. Ja kuinka vaikeaa elämän jatkaminen voi oikeasti olla. Kirjassa kuvattiin myös oikein osuvasti sitä, mille tuntuu mennä vaikkapa juhliin, missä on ensin tottunut käymään puolisonsa kanssa. Tai mille tuntuu olla baarissa, kun kaikki ystävät ovat pariskuntia.
Kirjassa mielestäni ärsyttävää oli se, että Holly kikatti joka kohdassa. Miksi ei voinut vaikka nauraa, vaan piti aina kikattaa?! Se sai ärsytyksen kasvamaan aina. Muuten kirja oli kyllä oikein hyvä ja kuitenkin kevyt luettava, vaikka tarina olikin aika synkkä.
Kommentit