Sain käsiini Mari Mörön kirjan Lyhyttä tavaraa.


Kirjassa on Mörön kirjoittamia pakinoita. Kirjan luin aika nopeasti, kun sen aloitin. Se meni kevyenä välipalana samalla, kun luin toista kirjaa. Yleensä en ikinä lue kahta kirjaa samaan aikaan.

Pakinat olivat, osa hyviä, ja osa vielä parempia. Toiset ymmärsin paremmin ja toiset taas olivat sen verran kummallisia, että kahteenkaan kertaan luettuna en ollut varma, mistä niissä oikein puhuttiin. Oma suosikkini oli ehdottomasti mahasta kertova pakina. Se oli hauska ja täyttä totta.

Jos kirja tulee jossain vastaan, niin suosittelen kyllä siihen tarttumista.