Lukaisin Ann Brasharesin kirjan Neljä tyttöä ja maagiset farkut. Luulin, että kirja on höpöhöpöteinijuttua, mutta yllätyin kyllä, koskei kirja ihan sitä ollutkaan. Tai oli, mutta siinä oli paljon muutakin.


Neljä ystävystä, lähes samaan aikaan syntyneet tytöt ovat viettäneet kaikki kesänsä yhdessä. Nyt he jokainen lähtevät eri puolille viettämään kesää. Tyttöjä yhdistää farkut, jotka ovat kuin maagiset. Ne sopivat jokaiselle tytölle päälle tuoden esille heidän parhaita puoliaan.

Jokaiselle tytölle tapahtuu farkkujen kanssa kaikenlaista ja jokainen oppii elämästä ja itsestään uutta. Tibby lainaa farkkujaan myös yhdelle uudelle ystävälleen, johon hän on tutustunut kesän aikana.

Kirja oli kyllä ihanaa luettavaa. Se ei siis tosiaankaan ollut pelkkään teinihömppää, vaan siinä oli aika paljonkin syvällisempiä puolia. Kirjassa käsiteltiin rakkautta, kuolemaa, pelkoja, menetystä, ahdistusta ja ystävyyttä tietenkin. Tätä voisi kyllä suositella vanhemmallekin luettavaksi.

Rasittavaa oli se, etten kirjan alussa vielä oikein tiennyt kuka tytöistä on kuka. Sitten kirjassa vaihdettiin paikkaa tosi nopeaan tahtiin ja minä en ihan pysynyt mukana, että kenen luokse mentiin seuraavaksi. Vasta kun oli lukenut kirjaa vähän pidemmälle pysyi mukana siitä, kuka on kuka ja missäpäin maailmaa kukin tyttö on.