Tulipa luettua Katy Gardnerin kirja Esther ja Gemma. Kirjan ostin alunperin matkalta kirpparilta, kun mukaan varattu kirja ei oikein riittänytkään. Harvemmin niin käy, mutta nyt kävi.


Kirjassa Esther ja Gemma ovat reiluja parikymppisiä naisia, jotka ovat toistensa parhaat kaverit. He lähtevät kiertomatkalle Intiaan, toinen ilman mitään kokemusta ja toinen täynnä intoa kaikesta.

Intia ei ole kummallekaan naiselle sitä, mitä he ajattelivat sen olevan. Matkalla he löytävät toisenlaisen maan. He myös tutustuvat uusiin ihmisiin, jotka eivät olekaan sitä, mitä naiset ensin luulevat.

Lopulta Esther palaa kotiin yksin. Hän luulee, että Gemma on kuollut. Kaikki pitävät sitä tavallisena onnettomuutena, voihan Intiassa käydä mitä vain. Etsher kuitenkin tietää siinä olevan jotain muutakin, muttei pysty sitä selvittämään yksin, ihmisten keskellä, jotka eivät halua kuunnella.

Puolivahingossa Esther palaa Intiaan ottamaan selvää, mitä Gemmalle oikein kävi. Miksi hänelle kävi, kuten kävi. Gemma löytyykin elävänä. Lopulta naiset myös selvittävät välinsä ja ajatuksensa kokonaan.

Kirjan alku oli mielestäni vähän tylsä. Toisaalta ryhdyin lukemaan sitä junassa aamulla. Kuitenkin, kun tarinaan pääsin kiinni, niin en olisi halunnut päästää kirjasta irti. Se oli jo uskomattoman todentuntuinen kuvaus Intiasta ja vielä kirjan kaikki tapahtumat siihen päälle.

Kirja oli myös hyvä kuvaus naisista, jotka ovat olleet koko elämänsä parhaita ystäviä ja kuinka sitten lopulta paljastuu, ettei kumpikaan vanhempana ole enää sitä, mitä toinen luulee. Irti päästäminen ei vaan ole helppoa.

Toisaalta kirjassa oli jo vähän dekkarinkin piirteitä. Ainakin loppupuolella.

Eli oikein hyvä kirja, jota suosittelen kyllä kaikille, vaikkei olisi Intiasta kiinnostunut edes yhtään. Ja kirja on vielä oikein kauniskin.