Luin muutama päivä sitten Pauliina Suden kirjan ruuhkavuosi.

1500201.jpg

Kirja kertoo kolmekymppisestä Minnasta, joka on raskaana. Samaan aikaan hän koittaa saada gradun valmiiksi, tehdä käännöstöitä ja rakentaa taloa. Minnalle tärkeintä on kalenteri, jossa on kaikki menot ja tavoitteet. Ilman kalenteria Minna ei selviä.

Kirja oli hyvä. Kirjasta parasta oli mielestäni se, kuinka siinä näkyi, että raskaus muuttaa ihmistä ja kuinka sekaisin kaikki ajatukset voi olla. Kirja oli kirjoitettu niin, että ymmärsi sen, ettei lapsen saanti ole tosiaan mitään iloa aina. Ei varsinkaan, jos samaan aikaan olisi hoidettavana monta isoa juttua.

Kirja oli kaikessa sekavuudessaan kauhean hyvä. Ja jos Minnan ajatukset ja pelot olisi kirjoitettu jotenkin toisella tavalla, niin tuskin olisin kirjan lukemisesta nauttinut yhtä paljon.