Lukaisin Leena Lehtolaisen kirjan Kuparisydän. Kirja oli oikein mukavaa pokkarimallia, joka sopi käteen hyvin. Ja se oli kevyt kantaa matkalla mukana.
Kirja on Maria Kallio-sarjaa. Kirjassa Maria lähtee kesäksi töihin omille synnyinseuduilleen. Hän aikoo viettää rauhallisen kesän lenkkeillen ja syöden hyvin. Kuitenkin kaivostornin juurelta löytyy ruumis ja Marian hyvät aikomukset jäävät murhatutkimusten tieltä.
Maria koittaa selvittää kuka uhrin kanssa oli tekemisissä ja miksi. Se on vaikeaa, kun epäityjen listalla on paljon vanhoja tuttuja ja sukulaisia. Ja sitten hetken päästä löytyy toinenkin ruumis. Se kiristää tahtia entisestään. Pian selviää myös, että toinen ruumis tiesi ennen kuolemaansa jotain, miksi hänet piti tappaa.
Kirjaan murhatutkimusten lisäksi oman säväyksen tuo Marian suhde mieheensä Anttiin. He joutuvat olemaan erossa kuukausia ja niin Maria saa aikaa pohtia suhdettaan häneen. Toisaalta taas Arpikylässä on Marian nuoruusajan ihastus, joka ei jätä häntä kylmäksi edelleenkään.
Kirja oli oikein viihdyttävä dekkari. Ei yhtään niin jännittävä, kuin olisin toivonut, mutta hyvä kuitenkin. Ärsyttävää oli se, että Marian naiseutta piti niin kovasti korostaa. Kirjassa puhuttiin usein nimisnaisesta, taisi Maria itsestään sitä nimitystä käyttää. Ja usein oli mielestäni ihan turhia huomautuksia siitä, kuinka pojat kohtelevat Mariaa eri tavalla.
En tiedä miksi se niin paljon minua ärsytti, mutta sitä se kyllä teki useinkin. Muuten kirja oli ihan ok dekkari, ei mikään ällistyttävä, muttei huonokaan.
Kirja on Maria Kallio-sarjaa. Kirjassa Maria lähtee kesäksi töihin omille synnyinseuduilleen. Hän aikoo viettää rauhallisen kesän lenkkeillen ja syöden hyvin. Kuitenkin kaivostornin juurelta löytyy ruumis ja Marian hyvät aikomukset jäävät murhatutkimusten tieltä.
Maria koittaa selvittää kuka uhrin kanssa oli tekemisissä ja miksi. Se on vaikeaa, kun epäityjen listalla on paljon vanhoja tuttuja ja sukulaisia. Ja sitten hetken päästä löytyy toinenkin ruumis. Se kiristää tahtia entisestään. Pian selviää myös, että toinen ruumis tiesi ennen kuolemaansa jotain, miksi hänet piti tappaa.
Kirjaan murhatutkimusten lisäksi oman säväyksen tuo Marian suhde mieheensä Anttiin. He joutuvat olemaan erossa kuukausia ja niin Maria saa aikaa pohtia suhdettaan häneen. Toisaalta taas Arpikylässä on Marian nuoruusajan ihastus, joka ei jätä häntä kylmäksi edelleenkään.
Kirja oli oikein viihdyttävä dekkari. Ei yhtään niin jännittävä, kuin olisin toivonut, mutta hyvä kuitenkin. Ärsyttävää oli se, että Marian naiseutta piti niin kovasti korostaa. Kirjassa puhuttiin usein nimisnaisesta, taisi Maria itsestään sitä nimitystä käyttää. Ja usein oli mielestäni ihan turhia huomautuksia siitä, kuinka pojat kohtelevat Mariaa eri tavalla.
En tiedä miksi se niin paljon minua ärsytti, mutta sitä se kyllä teki useinkin. Muuten kirja oli ihan ok dekkari, ei mikään ällistyttävä, muttei huonokaan.
Kommentit