Sain viime miitistä, josta myös pitäisi postata, Tuomas Vimman kirjan Helsinki 12. Olen lukenut Vimman toisen kirjan, joka oli nimeltään Toinen. Siksi kiinnostuinkin tästä kirjasta ja halusin lukea sen, kun tilaisuus tarjoitui.

Kun olin lukenut Toisen tiesin jo vähän, mitä tältä kirjalta odottaa. Juonta en tähän pysty kirjoittamaan, niin monitasoinen se oli. Kirja kuitenkin kertoo alityöllistetystä AD:sta, joka viettää aikaansa enemmän lähibaareissa, kuin töissä. Kirjan alussa päähenkilö on vielä töissä tiivisti, tai käy ainakin päikanpäällä. Lopussa kirjaa hän sitten taistelee rikollisliigan kanssa ja työnteosta ei enää puhutakaan. Mitä sitten siinä välissä tapahtuu, niin se on paljon.

Kirjassa minua viehätti se, että täysin fiktiiviset asiat olivat sijoitettu tarkasti olemassaoleville paikoille. Kuitenkin minua myös ärsytti lukea kirjaa juuri siksi, että asiat, joita ei ikinä voisi kuvitella tapahtuvan, olivat sijoitettu hyvinkin tarkasti paikkoihin.

Kieli oli se, joka teki kirjasta juuri tämän kirjan. En väitä, että olisin ymmärtänyt jokaisen sanan kirjasta, en tosiaan. Kuitenkin pystyin nauttimaan siitä.

Kirjassa oli myös oikein hauskaa lukea eri merkkivaatteista ja etenkin ruoista, joita kirjassa esiintyi. En sanoini, että itse tekisi mieli niitä ruokia, mutta on välillä ihanaa lukea kirjaa, jossa ei syödä voileipää ja riisipuuroa.

Tämän jälkeen pitää kyllä käsiin saada Vimman kolmaskin kirja.