Hei, hei. Pakkaan kirjat kassiin ja muutan toiseen osoitteeseen. Kirjojen lukeminen ja bookcrossaus jatkuu siellä. Tervetuloa!

Vapauttelin kirjoja taas pitkästä aikaa villisti. Jotenkin, kun kesäkin tulee, niin tekee mieli jättää lukemista enemmän matkalle. Ja kesällä on ihanaa vapautella kirjoja penkeille ja ylipäänäsä ulos!

Nyt vapauteen pääsivät Ilkka Remeksen Piraatit, Joy Adamsonin Perheesemme kuuluu leijona ja Alessandro Bariccon City.

Yksi pääsi rautatieasemalle, yksi kirjaston eteiseen ja yksi sitten kaupan aulaan.

Luin Michel Faberin kirjan Lihaa ja Verta. Se kirja oli oudoin kirja, minkä olen vähään aikaan lukenut. Oudoksi sen teki sen, että olin varautunut erilaiseen kirjaan, mikä sitten kansien sisältä paljastui. Luulin, että kirja on jotakin dekkarin tyylistä, muttei sitten ollut oikeastaan sitäkään.

Kirjassa Isserley poimii yksinäisiä liftareita. Miesten pitää yksinäisyyden lisäksi kookkaita ja hyvännäköisiä. Matkalla hän tutustuu miehiin ja päättää sitten, mitä heille tekee.

Kirjassa ihmiset ovat eri rotu, mitä me olemme. Taas meidän käsitys ihmisestä on kirjassa rotu Vodsell. Kirjan ihmiset kulkevat neljällä jalalla, heillä on karvapeite ja suippo naama. He ovat myös älykkäämpiä, vaikkakin heisän yhteiskunta on hyvin samanlainen, kuin ihmisten. Tämä tavallaan erilaisuus ja kuitenkin hyvin paljon samankaltaisuus tekee kirjasta omituisen. Erilaisuutta ei ole oikeastaan pohdittu mitenkään.

Kirjassa myös käy ilmi, kuinka nuo ihmiset ajattelevatkin samalla tavalla kuin me. Toiset tekevät, mitä tekevät ja toiset sitten joko hyväksyy sen tai ei. En itse pitänyt kirjan ihmisiä mitenkään erilaisina, kuin meitä. Vain ulkomuoto oli erilainen.

Tähän kirjaan kyllä kannattaa tarttua, jos siihen jossain törmää.

Ostin kirpparilta Wolf Haasin kirjan Kuolleista nousseet. Lukaisin sen junassa, kun kirja oli aika ohut ja muu matkalukeminen loppui. Junassa on mukavaa matkustaa juurikin tuon takia, että on aikaa lukea. Ja minä kuitenkin matkustan aika paljon junassa.

Kirja sitten. Hmm. No oli aika kummallinen. Aluksi ajattelin, että se on dekkari, ja saattaa se ollakin. Vain hyvin, hyvin hidastempoinen sellainen. Kirjassa ei ollut yhtään jännittävää hetkeä, saati, että siinä olisi tapahtunut kovin paljon mitään. Kirjailija kyllä oikein mukavasti poukkoili asiasta toiseen ja kun sellaiseen tyyliin tottui, niin sujui lukeminenkin vähän paremmin.

Itse tarina. No, hiihtohissistä löytyy kaksi kuollutta amerikkalaista. Poliisi ei saa tutkimuksissa selville mitään. Paikalle saapuu kuitenkin etsivä, joka selvittelee juttua. Tai no, ainakin yrittää selvitellä. Murhista on kulunut jo lähes vuosi ja ne ovat yhä selvittämättä. Kuitenkin sitten jotenkin ihmeen kaupalla etsivä Brenner saa selville, mitä oikein tapahtuikaan.

Että semmoinen kirja. Kansikuva on kiva, muuten aika mitäänsanomaton kirja minulle.

Eilisestä miitistä en selvnnyt myöskään ilman kirjoja pois. Ihme kyllä, kerrankin kävi niin, että otin vähemmän kirjoja, mitä paikalle toin. Olen koittanut kokoajan pyrkiä siihen, että minulta olisi lähtenyt enemmän kirjoja, mitä olen ottanut. Tällähetkellä näyttää ihan hyvälle, mutta läheskään aina ei.

Miitistä mukaanottamani kolme kirjaa olivat Margaret Atwoodin Oryx ja Crake, Pauliina Suden Lukot ja Melissa Blankin Täydellinen juttu.

Tuon Pauliina Suden kirjan sain eräältä crossarilta, joka toi sen minulle, että voin osallistua sillä yhteen haasteeseen. Kaksi muuta otin ihan mielenkiinnosta mukaan.