Luin Michel Faberin kirjan Lihaa ja Verta. Se kirja oli oudoin kirja, minkä olen vähään aikaan lukenut. Oudoksi sen teki sen, että olin varautunut erilaiseen kirjaan, mikä sitten kansien sisältä paljastui. Luulin, että kirja on jotakin dekkarin tyylistä, muttei sitten ollut oikeastaan sitäkään.

1239876058_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kirjassa Isserley poimii yksinäisiä liftareita. Miesten pitää yksinäisyyden lisäksi kookkaita ja hyvännäköisiä. Matkalla hän tutustuu miehiin ja päättää sitten, mitä heille tekee.

Kirjassa ihmiset ovat eri rotu, mitä me olemme. Taas meidän käsitys ihmisestä on kirjassa rotu Vodsell. Kirjan ihmiset kulkevat neljällä jalalla, heillä on karvapeite ja suippo naama. He ovat myös älykkäämpiä, vaikkakin heisän yhteiskunta on hyvin samanlainen, kuin ihmisten. Tämä tavallaan erilaisuus ja kuitenkin hyvin paljon samankaltaisuus tekee kirjasta omituisen. Erilaisuutta ei ole oikeastaan pohdittu mitenkään.

Kirjassa myös käy ilmi, kuinka nuo ihmiset ajattelevatkin samalla tavalla kuin me. Toiset tekevät, mitä tekevät ja toiset sitten joko hyväksyy sen tai ei. En itse pitänyt kirjan ihmisiä mitenkään erilaisina, kuin meitä. Vain ulkomuoto oli erilainen.

Tähän kirjaan kyllä kannattaa tarttua, jos siihen jossain törmää.