Ennen juhannusta jo sain luettua tuon Leena Krohnin Unelmakuoleman. En varmaan muuten olisi kirjoittanut siitä edes mitään tänne, ellei se olisi ollut niin mielenkiintoinen. Olen lukenut kyseisen kirjan joskus muutamia vuosia sitten ja kun sen nyt sain käsiini, niin luimpa uudelleen.


Kirjassa on joukko ihmisiä, joilla on mitä moninaisempia ongelmia. Kaikki kuitenkin liittyy jollain tavalla Luciaan, joka on vuoroin nukutuslääkärinä, töissä Unelmakuolemassa ja Pakastamossa.

Unelmakuolema tarjoaa terveille ihmisille mahdollisuuden hyvään kuolemaan, joka on juuri sellainen, mitä he haluavat. Pakastamossa taas kuolleet pakastetaan, josta heidät voidaan sitten herättää uudelleen, kun sellainen tulee mahdolliseksi.

Kirja oli minusta mielenkiintoinen ja herättää paljon ajattelemista. Kuitenkin olin lukenut sen jo aiemmin ja se ei herättänyt minussa paljon tunteita. Nyt jaksoin vain ihmetellä sitä, kuinka kirja kertoo ihan lähitulevaisuudesta ja ei kyllä asiat ole sillä mallilla, mitä kirja niiden olettaa olevan nyt. Ehkä joskus vähän myöhemmin.

Pidin myös tarinan monikerroksellisuudesta. Ettei puhuttu vain yhdestä ihmisestä vaan monista, joiden tarina sitten jossain vaiheessa nivoutui yhteen. Juuri sellaisesta tarinasta pidän.

Ja kirjan kansi on erityisen viehättävä.